Herra Barre, luku 1

Kirjoittanut: Impo Tukiainen 24.07.2007

Aurinko lämmitti urologianlaitoksen toisessa kerroksessa olevan laboratorion pöytätasoja. Pöydälle siistiin riviin asetetut virtsanäytteet, olivat lämmenneet auringonpaisteen johdosta lähes kuumaksi. Urologian päivystävä dosentti, Herra Barre, purskutteli virtsanäytteitä suussaan, sylkäisi pois, teki säntilliset arviot muistivihkoonsa ja otti uuden näytteen käsittelyyn. Tämän leikillisen harrastuksen, tai pikemminkin intohimon mahdollisti, laboratoriohenkilökunnan lomat. Siitä huolimatta, aina ennen uuden suullisen ottoa, Herra Barre, vilkaisi ovelle, saattoihan vaikkapa siivooja pukahtaa paikalle. Silloin olisi pitänyt olla aika hyvät selitykset, miksi dosentin huulilla oli kuppi auringon lämmittämää, 88 vuotiaan sotaveteraanin aamuvirtsaa.

Sanan kiiriessä, hänen oudosta harrastuksestaan, laitoksen johtajan korviin, ei tarvittaisi suuria ennustajan lahjoja kertoman mitä tuleman. Potkut, 100% varmuudella potkut. Paljastuminen veisi kaiken sen arvostuksen, työpaikan, ja aseman yhteiskunnassa. Paljastumisen hinta olisi liian korkea, siksi kaiken piti tapahtua äärimmäisen varovaisesti. Lomakauden ulkopuolella, Herra Barre ei voisi kuvitellakaan tekevänsä tätä työpaikallaan, vaan tapansa mukaan salakuljettaisi virtsanäytteitä kotiinsa.

8 vuotta jatkunut harrastus oli koulinut, herra Barren makuaistin tunnistamaan virtsasta lääkityksen, jopa niiden annostuksenkin. Olipa muutaman kerran makusteltuaan virtsanäytettä, käynyt potilastiedostoista tarkistamassa potilaan lääkeannoksen. Rattijuopon virtsasta hän pystyi 5% tarkkuudella arvioimaan näytteenantajan humalatilan, ja jos näytteen antaja oli pysynyt yhdessä juomalaadussa, koko juoma session, pystyi herra Barre 99% varmuudella tunnistamaan juomalaadun.

Herra Barre ei käyttänyt itse alkoholia lainkaan, sillä hän oli "harras" muslimi. Kuitenkin harjoittaessaan makuaistia, hän oli ostanut yhden pullon jokaista alkoholilaatua alkosta. Pieninä suullisina, pikaisina purskautuksina, sekä huolellisella suun huuhtelulla, uskoi Herra Barre välttyvän Allahin rangaistukselta. Varsinaisesta virtsan purskuttelusta, hän ei ollut aivan yhtä varma. Hän kärsi omassatunnossaan tästä intohimosta ja epävarmuudesta, rikkoiko hän Allahia vastaan vai ei. Jos tässä olisikin kaikki, vain pieni poikkeama normikäyttäytymisestä, mutta ei, herra Barrella oli intohimoja kaikkia ihmisten eritteitä kohtaan, joskus myös eläintenkin. Herra Barre oli Eritemies isolla Eellä.

Lapsena Somaliassa, hänellä oli tapana antaa lehmän virtsata päälleen. Hänellä ei ollut lapsena, kuten ei nytkään paljoa ystäviä. Moskovassa opiskellessaan hän joutui pidättäytymään näistä intohimoistaan, sillä kiinni jääminen olisi tarkoittanut palauttamista sisällissodan runtelemaan Somaliaan. Hän oli sotapäällikkö Siad Barren veljenpoika ja kohtalo olisi ollut varma kuolema, kidutuksella höystettynä. Kun tuli ilmi että suomi haluaisi ottaa moskovassa opiskelevat somalit vastaan turvapaikan hakijoina, pois rasittamasta neuvostoliiton taloutta, Herra Barre tiesi rakastavansa suomea, vaikkei tiennyt edes missä suomi sijaitsee.

Astuessaan lentokoneesta, Helsinki-Vantaan lentokentälle, kädessään salkku, jossa oli siististi niputettuina perheen rahat. Rahat jotka oli ryöstetty somaliassa, niiltä jotka eivät niitä tarvitse. Hänen perheensä oli hän itse.

Herra Barre hymähti, katsoi aurinkoista pihamaata muistellessaan saapumista suomeen. Räntäsateessa, marraskuussa, kengät märkinä hän mietti vielä somalia vaihtoehtoa, mutta päätti jäädä suomeen.

Työpäivä kulki kohti vääjämätöntä loppuaan, kylmiössä vanhat virtsanäytteet happanivat. Herra Barre, poisti paineen äärimmilleen laajentuneesta anustapistaan ja siivosi pöytänsä. Herra Barre oli tehnyt tänään erityisen paljon maisteluita, sillä huomenna oli ensimmäinen lomapäivä. Salkkuun oli asetettu riveihin ja pinoihin 60 virtsanäytettä. Mieli oli haikea, olihan tilanne verrattavissa, siihen että sinun on lähdettävä aarrekammiosta ja voit ottaa vain sen minkä jaksat kantaa.
Nyökkäys laitoksen vahtimestarille, muutama juoksu askel nurmikon yli bussi pysäkille ja Meri - Rastilaan menevään linja-autoon. Istumapaikkoja oli runsaasti vapaana ja Herra Barre valitsi paikan varjoisalta puolelta autoa. Puolihuolimaton vilkaisu ympärille ja huomaamaton pumppaus laajensi anustapin puoleen tilavuuteen. Matkalla kotiin hän sulki silmänsä ja mietti mitä kaikkea lomallaan voi tehdä.

Päivi - Lehdokki, Taka – Sutari - Barre, 112 kiloa suomalaista pyyteetöntä rakkautta, toivotti miehensä tervetulleeksi kotiin ja lomalle. Tapansa mukaan Päivi - Lehdokki nosti paitansa ja isot rintansa ylös. Herra Barre nuoli tissi-hiet antaumuksella, silmät suljettuina. Suljettujen silmien takana hän kuvitteli nuolevansa Mervi Tapolan tissi-hikeä. Päivi-Lehdokki oli aloittanut lomansa sosiaalivirastosta, maahanmuuttajaosastolta, jo viikko sitten. Nykyinen vaimo oli jo kolmas suomalainen vaimo. Viimeisintä vaimoaan valitessaan, herra Barre oli asettanut vaatimuksen, "seuraavan on oltava hoikka, eli alle 120 kg ja alistuvainen". Päivi-Lehdokki todella täytti nämä molemmat vaatimukset. Vaimo suostui kaikkeen mihin herra Barre hänet suostutteli, suostuttelua auttoi "Minä jätä sinut, jos et tunge tätä anustappia suuhusi" -kortti.

Lomasta huolimatta kotiintulorituaalit noudattivat vanhaa hyväksi havaittua rataansa. Herra Barre tyhjensi anustappinsa ja poisti sen sisältään. Vakiintuneen tavan mukaan hän asetti sen vaimonsa suuhun ja pumppasi sen siihen laajuuteen minkä suu antoi periksi. Siinä vaimo paistoi lammasta posket pullottaen, anustappi suussaan. Herra Barre arvosti kotiin tulon jälkeen hiljaisuutta, ja tämä käytäntö takasi hiljaisuuden, eikä anustapin pesuun hukkaantunut kallista aikaa, sitä aikaa milloin voi palvella Allahia. Herra Barre kyllä kumartui tarvittavan määrän vuorokaudessa, kohti mekkaa ja mumisi, mutta ajatuksissaan, suljettujen silmiensä takana hän silloinkin haaveili olevansa spermapankin johtaja ja paiskivansa siellä "toitä" yömyöhään ja tuoden "töitä" kotiinsakin.

Koska Päivystävän dosentin ja sosiaalivirkailijan palkalla ei isoja asuntoja osteltu, niin Päivi - Lehdokki oli sosiaaliviraston ystäviensä kanssa, yhteisellä sopimuksella järjestäneet, 6 huonetta ja keittiö, saunaa tietenkään unohtamatta, asunnot virkasisarilleen. Virallisesti tässä asunnossa asui 16 henkinen kurdiperhe, tosin he eivät sitä tienneet, sillä he asuivat 3 huonetta ja keittiö, asunnossaan saman talon ensimmäisessä kerroksessa. Tästä asuinjärjestelystä johtuen herra Barrella oli oma askartelu huone, mihin vaimolla ei ollut mitään asiaa. Askarteluhuoneen seinää koristi suuri Mervi Tapola juliste ja muutamia muita kaunottaria. Nurkissa ja hyllyissä lojui erilaisia aparaatteja. Tilaa vievin niistä oli betonivalutäristin, se oli jätetty nurkkaan pölyttymään, liian vaarallisena. Herra Barre oli sillä yrittänyt tyydyttää itkevää vaimoaan, mutta verenvuoto oli ilmoittanut suorasukaisesti, että väärä laite, väärässä paikassa. Päivi - Lehdokki selvisi siitä yllättävän vähällä, kohdunpoistolla. Ulospäin ei näkynyt kuitenkaan mitään vaurioita. Ei ole pelkoa että vaimo tulisi "taannehtivasti tiinehtiväksi". Erilaisia naamioita, dildoja oli hyllyt väärällään.

Työpöytä oli kuitenkin lähes tyhjä, vain yksi ainoa laite oli pöydällä. Laite oli outo. Laite oli se laite, minkä vuoksi herra Barre oli hautautunut viime talvena, kaiken liikenevän vapaa-aikansa askarteluhuoneeseen. Vaikka ulkopuolinen olisi sen nähnyt, ei hän olisi pystynyt hahmottamaan mitä sillä tehdään. Laite koostui kahdesta isosta imukupista, jotka oli asetettu oudon näköisen naamariosan molemmin puolin. Naamari osan keskeltä lähti putki suoraan eteenpäin, naamarin sisällä putki haarautui kahdeksi ohuemmaksi, alaspäin kaareutuvaksi, n. 5 cm pitkäksi putkeksi. Putket olivat ruostumatonta terästä. Vahvat kumihihnat olivat selkeästi tarkoitettu pitämään naamari paikoillaan rajussakin rymistyksessä. Teräsputki virityksestä ja imukupeista lähti kuminen imuletku, joka jatkui selkärepun kaltaiseen kantolaitteeseen, siellä sijaitsi pieni, mutta tehokas imuyksikkö. Herra Barre katsoi laitetta ylpeänä, kuten isä katsoo lastaan. Herra Barre tunsi olevansa astumassa aivan uudelle tasolle erite-elämyksissään.

- On aika lähteä koe-ajelulle" herra Barre mumisi itsekseen ja kiinnitti kantolaitteen selkäänsä huolellisesti, asetti maskin kasvoilleen ja kiristi tukevat kumihihnat. Laitteen nerokkuutta korosti, että se toimii kaukosäätimellä. Hän otti kaukosäätimen oikeaan käteensä, avasi oven ja astui olohuoneeseen, missä Päivi - Lehdokki silitti lakanoita. Nostaessaan katseensa, hän kirkaisi, juoksi sohvan taakse piiloon ja nyyhkytti.
- Rauhoitu minä se vaan olen, outo hahmo honotti naamion sisältä.
- Nyt otetaan koe-ajo, vaimo".
- Huh, kun pelästyin, totesi vaimo noustessaan sohvan takaa.
- Aika pelottavan näköinen naamari, naurahti vaimo arasti ja pyyhkäisi kädellään kyyneleet silmistään. Herra Barren kehoituksesta vaimo riisuuntui ja asettautui kontilleen lattialle. Herra Barre tuli rouvansa taakse, työnsi naamarinsa teräsputken vaimon peräaukkoon.
- Pysy paikallaan, hän honotti naamarinsa takaa. Honottava ääni johtui kahdesta haarautuneesta putkesta, mitkä menivät nenän kautta suuonteloon. Kaukosäätimellä hän käynnisti imukuppimekanismin ja sai ne työntymään eteenpäin, kohti vaaleita ja laakeita pakaroita. Koskettaessaan pakaroita, imukuppeihin kytkettiin voimakas alipaine ja kupit imivät pakaroita valtavalla voimalla. Päivi - Lehdokki värähti tuskasta sekä kauhusta, muttei uskaltanut vastustaa miestään.

Nyt herra Barre käynnisti hydraulijärjestelmän, joka veti naamarin tiukasti vasten peräaukkoa. "Nyt on H-hetki" ajatteli herra Barre ja kytki putken imun päälle. Peräaukossa oleva putki imi valtavalla imulla ulostetta, lämmintä löysää ulostetta, haaroittuneiden putkien kautta suoraan hänen suuhun. Suu täyttyi hetkessä paskasta, ja jatkossa sitä ryöppysi ulos herra Barren suusta valtoimenaan. Päivi - Lehdokki kiljui, yritti kontaten pois ahdingosta, mutta herra Barre raahautui naama kiinni vaimonsa peräaukossa. Kiitos mahtavien imukuppien ja vahvan kumi hihnaston, joka pitää pään tukevasti paikoillaan. Vaimon kontatessa karkuun herra Barre onnistui kadottamaan kaukosäätimen. Koko asunto kierrettiin kontaten 3 kertaa, ennen kuin kaukosäädin osui herra Barren käteen. "Virta pois ja äkkiä", ajatteli herra Barre.

Virransammuttua, imukuppien alipaine katosi, ulosteen tulo suusta lakkasi ja herra Barre veti naamarin päästään.
- Kautta allahin, mitkä kyydit, huudahti herra Barre yskimisen lomasta, silmät punoittaen ja ulosteen valuessa suunpielistä rinnuksille.

Päivi - Lehdokki itki suoraa huutoa kontillaan. Pakaroissa lähes kuolioon menneet, mustat pyöreät imujäljet kielivät laitteen tehosta. Paniikin omaisesta konttaamisesta palaneet polvet tahriutuivat kaikkialla olevaan ulosteeseen. Häneen omaan ulosteeseensa, joka oli ryöpynnyt hänen miehensä suusta ennen kuin näki ensimmäisen kerran päivän valon.
- Kumpi siivoaa" kysyi herra Barre, pilke silmäkulmassaan. Näillä "rauhoittavilla" sanoilla vaimo alkoi luuttuamaan lattioita, pesemään seiniä.

Herra Barre istahti sohvalle, työsalkku sylissään. Hän otti salkusta, virtsanäyte pullon avasi sen ja otti aimo hörpyn, työkyvyttömyyseläkkeelle jääneen 58 vuotiaan laitossiivoojan virtsaa, kurlasi suunsa ja kurkkunsa huolellisesti. Loman kunniaksi hän nielaisi koko satsin, toisen hörpyn hän jalosti syljen kera ruumiin lämpöiseksi ja tarjosi sen suoraan vaimonsa suuhun. Vaimon lasittuneet silmät olisivat kertoneet ulkopuoliselle tarkkailijalle, että hän ei juuri nyt rakastanut miestään, yhtä paljon kuin heidän tavatessaan kulttuurikeskus Caisan pikkujouluissa.

Loma oli alkanut rattoisasti, uusi laite oli ollut menestys ja herra Barrella oli niin paljon tehtävää.

MITEN ON, JATKETAANKO TARINAA? Äänestä ja kommentoi.